Koska
koittaa aamu
jonka
kauneutta ei päivä vie
uutisilla jo
liian tutuilla.
Pelkään
hetkeä jolloin
sama tarina
eri henkilöillä
ei enää
kosketa.
Löytyykö
alkua virran
kyynelten liian
suurien.
Liian
voimakkaana suru esiintyy
ei surevaa tunnu
kukaan ajoissa auttavan.
Sinä
työntekijä Mannerheimintien
käännä
katseesi
avaa
silmäsi.
Onko
katseesi liian kaukana
et näe
silmilläsi enää pientä lähellä.
Mieleeni tuli, että lähetän pienten puolesta rukouksen Taivaan Isälle.
VastaaPoistaJo menneiden ja täällä olevien puolesta♥
PoistaRunosi kosketti minua <3
VastaaPoistaKiitos Meke♥
PoistaPysäyttävä, koskettava teksti.
VastaaPoistaOlen ollut viime päivinä varmasti meistä moene lailla mykistynyt ja suuressa surussa maamme uutissurmista. Millaista pahoinvointia ja hätää meillä onkaan ns. hyvinvointikulissimme takana. Ja täysin riittämättömät resurssit turvata asianmukaista tukea ja hoitoa. Sopinee myös kyseenalaistaa, miten kovilla arvoilla painetaan myös työelämässä, ulkoista pärjäämistä ja kilpailua joka elmänalueella korostaen. Jotakin perustavaa on pahasti pielessä.
Sanot sen mitä me monet ajattelemme:(. Onko jo liian myöhäistä.
Poista