Kiitollisuus ja pelko

 

Auringonsäde viimein kohdallein osuu.
Levätä voin
en pahaan uneen enää herää.

Enkeli vierelläin
käsi kädessäin.

Miten tunnenkaan kiitollisuutta
onnen tunnen,
rakkauden voiman ympärilläin.

Kaikki suru, tuska
takanapäin.
Muistanko kiitollisuuden pitää
joka hetki mukanain.

En unohtaa saa
sitä kaikkea mitä sain.
Ei siitä itsestään selvyyttä
saa koskaan tulla.

Ei enää pelkoa
pitäisi tuntea.
Tunnen kuitenkin.

Pelkoa siitä
jos aika se palaa.
Miten kestän
voimaa ei enää sisälläin.

Ehkä päivä tuleva
saa luottamaan
se aika takana.
Ei enää palaa.