Lähestyy
äänen kuulen.
Vuoroja vaihtaen
vaistoa kuunnellen.
Opettaen, ohjaten
voimia säästäen.
Ei kateutta,
ei ahneutta,
toisiaan auttaen.
Jokaisella paikkansa
osaansa sopien.
Ihminen koska samaan kykenee?
Pelkään
ei opi,
ei kykene.
Itse
liian tärkeää.
Ei tunne,
ei muita huomaa.
Empatia,
minne kadonnut?
Jos liian myöhään
mieleen hamuaa.
Ei jäljellä sitä
mitä hamuta kannattaa.
<3 aina vaan sanat soljuvat ajatusten asiaa:)
VastaaPoistaTämän kaltaiset tekstit tulevat omista ajatuksistani. Ehkä tämä on tapa purkaa sitä ulos. Aikoinaan samat ajatukset saivat minut paasaamaan ja todellakin kiehumaan. Näin varmaankin parempi.
VastaaPoista